Kantolalta

Sote syntyi, mutta jääkö henkiin

Juuri syntynyt soteratkaisu poikkeaa edellisistä siinä, että sen synnyttämiseksi tarvittiin julmin julkisuuteen saatettu uhkaus, joita pääministeri voi käyttää. Kokoomus taipui Sipilän edessä, kun vaihtoehtona oli hallituksen kaato. 18 aluehallintoa on kaukana siitä mitä Kokoomus tavoitteli soteuudistukselta. Mutta uhkaus tepsi, kun balsamina haavoille oli kirjaus valinnanvapaudesta.

 

Sotealueita, jotka ovat vastuussa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä alueensa ihmisille tulee 15 kappaletta. Lakisääteinen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta aluehallinnollisille yksiköille. Suomeen toteutetaan maakuntaitsehallinto, jossa ylimmät päättäjät 18 maakuntaan valitaan joka neljäs vuosi pidettävillä vaaleilla. Merkittävä osa kuntien käsissä olevista menoista siirtyy nyt perustettavien maakuntien vastuulle. Mistä maakunta saa tulonsa, on vielä auki. Viime vaalikauden perusteella on helppo arvioida, ettei raha ainakaan kunnilta tule. (Hupsua on, että nyt puhutaan aluehallinnollisista yksiköistä vaikka kaikki tietävät, että kyse on maakunnista.)

 

Kun rahoitus on täysin auki ja vaihtoehdot levällään, on suurta liioittelua puhua soteratkaisun syntymisestä. Se, mistä on päätetty, on 18 aluehallinnon yksikköä ja 15 sotealuetta sekä 12 ympärivuorokautista, monialaista päivystyssairaalaa ja 5 yliopistosairaalaa. Valinnanvapaudesta sopimukseen kirjattu on niin yleispiirteistä ja sumeaa, ettei siitäkään voi toistaiseksi mitään täsmällistä ounastella.

 

Kiinnostavinta ja jännittävintä uudistuksessa on se, miksi kuntien rooli muotoutuu. Kuntayhtymät lakkaavat suurimmalta osin ellei kokonaan aikojen saatossa. Kunnat menettävät puolet tehtävistään ja sotepalveluihin osoitetut valtionosuudet. Sen jälkeenkin useimmille kunnille tulee verotuloja runsaasti enemmän kuin on tarve. Mihin kunnat joutuvat niille virtaavien verotulojen kanssa? Riskinä on, että kun talouspaine helpottaa, ryhdytään rahaa käyttämään holtittomasti. Sotekokonaisuuden ulkopuolella on monia tarpeita odottamassa. Ennaltaehkäisevään kansanterveystyöhön ja hyvinvointiin on vaivatta kehitettävissä perusteltuja investointitarpeita.

 

Jos kunnat eivät laske veroprosenttiaan samassa suhteessa kuin nettomenot vähenevät, on edessä väistämättä veroasteen kiristyminen. Soteuudistus ei tule tuottamaan niin suuria säästöjä hallinnonalalla, että kunnat voisivat säilyttää entisen veroprosenttinsa. Millaisella lainsäädännöllä tai menettelyllä tämä verotuskysymys ratkaistaan, tästä ei ole mitään arviota.

 

Tarkoittaako valinnanvapaus sitä, että perustasolla kunnat laitetaan palvelujen tuottajina kilpailemaan samalla viivalla yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa? Johtaako tämä siihen, että kuntien on pakko yhtiöittää sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantonsa? Sen tien päässä ovat kuntien omistamat sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavat osakeyhtiöt. Tuotannon ohjaus ja valvonta siirtyy pois kuntien luottamushenkilöiltä. Alkaako kunta jatkossa rahoittaa esimerkiksi ennalta ehkäisevää kansanterveystyötä myymällä palveluja maakunnalle? Tuleeko kuntien soteyhtiöistä satamaan ja energiayhtiöön rinnastettavia, kuntataloutta vahvistavia toimijoita?

 

Jos yksityinen ja kolmas sektori asetetaan kuntien kanssa samalle viivalle kilpailussa valinnanvapautta käyttävistä ihmisistä, tulee näitä tuottajia koskevien lakisääteisten velvoitteiden olla yhtenevät. Laatukriteerien, aluevastuun, hinnoittelun rajojen ynnä muun tulee koskea kaikkia tuottajia samalla tavalla. Kuntaliitto on jo ehtinyt kiinnittää huomiota siihen, että sotemaksujen suunnitellun alennuksen tulee koskea kaikkia työnantajia, eikä vain yksityisiä, jotta kilpailuehdot ovat samat.

 

Haastavinta on uudessa järjestämässä yhdistää markkinaehtoiseen kilpailuun kansalaisten yhdenvertainen pääsy palveluihin. Systeemi on vino, jos kunnallisen tuottajan rooliksi jää huolehtia tappiollisella tuloksella niiden palveluista, jotka eivät etäisyyksien, vaikeahoitoisuuden tai muun seikan takia ole taloudellisessa mielessä kiinnostavia asiakkaita yksityiselle palvelun tuottajalle. Valinnanvapauden ihannointi ei saa johtaa siihen yksityiseen voitontavoitteluun perustuva toiminta ottaa vastuulleen helpoimmat tapaukset, kerää rahat ja ilmoittaa ne tuloina veroparatiisissa samaan aikaan kun kunnat joutuvat palvelemaan niitä asiakkaita, joista tulovirta on heikoin. Tuottajakenttä on syytä lainsäädännöllä pitää riittävän monipuolisena, jottei yksittäinen taho saa monopolietua millään alueella.

 

Soteuudistuksessa alueita on paljon ja ne ovat hyvin eri kokoisia. Aika näyttää, miten resurssit riittävät väestöpohjaltaan pienimmillä alueilla. Minusta on hyvin todennäköistä, että vauraammat alueet joutuvat jatkossakin tukemaan taloudellisesti vähemmän vauraita sotealueita. Millä tavalla tämä tehdään niin, että kannustavuus ja tehostamisen järkiperäisyys toimivat, jää nähtäväksi.

 

Käsittämätön kauneusvirhe hallituksen soteratkaisussa on kyvyttömyys yhdistää sotealueet ja maakunnat. Hankkeesta tuli enemmän maakuntien puolustusoperaatio kuin ihmisten puolustusoperaatio. Poliitikkoja lukuun ottamatta en tunne ihmisiä, joilla maakunnan olemassaolo olisi lääkärille pääsyä tärkeämpi hyvän elämän osatekijä. Kompromissit ovat usein järjettömän näköisiä. Toivottavasti ymmärrys lisääntyy ja kansalainen saa sitä mitä halajaa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaana ja veronmaksajana.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen

Tiedotustilaisuudessa sanottiin, että kunnat eivät enää tule toimimaan julkisten palveluiden tuottajina, vaan itsehallintoalueet toimivat myös tuottajina. Ne myös valitsevat alueelleen ne tuottajat, joista sitten asiakkaat saavat valita. Valinnat tehdään sovittujen kriteerien perusteella. Asiakas ei siis voi valita ihan mitä tahansa tuottajaa.

Näin ymmärsin.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kuinkas ratkaistaan niiden kuntien asema järjästämisvastuussa olevissa itsehallintoalueissa jotka ovat sotensa ulkoistaneet yksityiselle toimijalle?

Käyttäjän RaimoKorhonen kuva
Raimo Korhonen

Melko aikaista sanoa mitään monestakin asiasta, mutta se, että maakuntien määrään ei kajottu, ei ole hyvä juttu. Ja onhan se epäjohdonmukaista, että maakuntia eli aluehallinnon tulevia alueita on 18, mutta sote-alueita 15.

Tasa-arvoisesta sotesta on turha haaveilla, yksityisen sektorin koko ja rooli on jo nyt niin suuri - millä kuvitellaan, että julkisen sektorin perusterveydenhuolto nostetaan yksityisen tasolle esim. pääkaupunkiseudulla?

Petteri Hiienkoski

Jos hallituksen tiedotteisiin on uskominen uudistus takaa kaikille valinnanvapauden kolminkertaisiin peruspalveluihin. En näkisi tässä kuin kaksi tai kolme huonoa puolta, joihin tuskin kuuluu terveydenhuollon epätasa-arvoisuus.

Ongelman ovat valtava hinta, kustannustehottomuus ja mahdollisesti myös saumattomien palveluketjujen rikkoontuminen.

Toimituksen poiminnat