Kantolalta

Sopimista tulisi vielä yrittää

Viime vaalikaudella tuskailtiin Kataisen sixpack-hallituksen päättämättömyyttä. Tuska oli aiheellista. Sen verran kehnoa oli hallituksen eteneminen. Kritiikissä erottui epä-älyllisimpänä puheenvuorona näkemys että tärkeintä ei ole se mitä päätetään vaan se että tehdään päätöksiä. Vaarallinen ja vastuuton vaatimus.

Sipilän hallituksella on ilmiselvä halu tehdä päätöksiä. Hyvä että on. Mutta nyt tuntuu siltä, että sen ajatuksena on painottaa päätösten tekemistä sinänsä enemmän kuin sitä, millaisia päätöksiä tehdään. Arvostetun ekonomistin ja professorin, Sixten Korkmanin analyysin mukaan Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeistä on se, että olemme viime vuosina toistuvasti kyenneet maltillisiin palkkaratkaisuihin. Kärsivällisellä sopimisen kulttuurillaan Suomi on saavuttanut esimerkiksi Saksaan nähden 4-6%:n kilpailuedun yksikkötyökustannuksissa.

Sipilän hallitus ei kykene näkemään eikä arvostamaan tätä saavutusta. Kolmikanta on sille kirosana. Aikavievät neuvottelut järjestöjen kanssa ovat jotain sellaista, jota yritysjohtajana ansioitunut Sipilä ei voi ymmärtää vaan halveksii niitä avoimesti. Sipilä johtaa maata kuin entisten aikojen  itsevaltainen yritysjohtaja. Hallitus tunkeutuu pakottavalla lainsäädännöllä alueelle, joka vuosikymmeniä on ollut kansalaisten, palkansaajien ja työnantajien sopimuksiin perustuvaa aluetta. Kansanvaltaan nojaavassa oikeusvaltiossa Suomessa työsopimuslainsäädännön tarkoitus tähän saakka on ollut työntekijän vähimmäisoikeuksien turvaaminen. Lailla on taattu vähimmäissuoja.

Työntekijöiden ja työnantajien sopimuksilla on sen lisäksi voitu päättää minimitasoa paremmista eduista ja työehdoista. Tämä siksi, että se on ollut kaikkien osapuolten etu. Työllä on voitu elää kohtuullista elämää. Kohtuullisen elämän mahdollistuminen on puolestaan tuonut jatkuvuutta, vakautta, luottamusta, työkykyä, tuottavuutta ja työrauhan. Tästä kaikesta on koko kansantalous ja elinkeinoelämä hyötynyt.

Nyt hallitus katsoo, että tämä on sietämätöntä. Maa ei kestä sitä, että palkansaajat ja työnantajat voivat keskinäisesti sopia asioista. Hallitus joka puhuu paikallisen sopimisen puolesta isolla äänellä, puuttuu kovalla kädellä sopimusvapauteen.

Ja vain siksi, että se uskoo näin voivansa rahoittaa 3,6 miljardin siirron yrityksille, jotta työllisyys kääntyisi nousuun. Mikä takaa sen, että yrityksille säästyvä rahaa synnyttää uusia työpaikkoja eikä valu osinkoina omistajien taskuun? Viime vaalikautena toteutetulta yhteisöveron dramaattiselta alennukselta odotettiin paljon, mutta näkyvät vaikutukset ovat vähäisiä. Tosin vaikutusarvioita on hankala tehdä kun moni muu asia toimintaympäristössä muuttuu samaan aikaan.

 

Kansalaisten, järjestöjen ja opposition kritiikki on saanut hallituksen tarkistamaan joitakin budjettisuunnitelmiaan. Hyvätuloisten verotusta kiristetään hieman, kuten Sdp on omassa vaaliohjelmassaan vaatinut. Eläkeläisten asumistuen julmaan leikkaukseen tehdään hienoinen lievennys. Tämä on oikein.

Ymmärrän, että hallitus on halunnut vähentää työnantajamaksuja kilpailukyvyn lisäämiseksi. Sillä voi olla positiivista vaikutusta työllisyyteen. Mutta hallitus olisi voinut rahoittaa tämän kiristämällä verotusta. Se olisi ollut oikeudenmukaisin tapa. Nyt esitetyillä ratkaisuilla, palkaton ensimmäinen sairaspäivä, ylityö- ja sunnuntaikorvausten alentaminen, raha kootaan pienipalkkaisilta, pitkälti naisvaltaisilta aloilta. Kun samalla ollaan vapauttamassa kauppojen sunnuntaiaukiolo, lisääntyy sunnuntaityön velvoite samalla kun korvaukset alenevat. Tämäkin vaikuttaa ostovoimaa heikentävästi, kuten verotuksen kiristäminenkin.

Sipilä totesi, että näin vältettiin arvonlisäveron nostaminen. Hyvä että vältettiin. Mutta alv ei ole ainoa vero.

 

Pääministerin vastauksesta Lauri Ihalaiselle eilen (10.9.)  kyselytunnilla sai sen käsityksen, että hallitus voisi vielä perääntyä hurjista aikomuksistaan, mikäli työmarkkinajärjestöt keskenään neuvotellen saisivat aikaan neuvottelutuloksen, johon sisältyisi keinot 5% tuottavuushyppyyn. Sipilä olisi valmis ottamaan vastaan tällaisen mallin. Aikaa on runsas viikko.

Arvelen että halua yrittämiseen olisi STTK:ssa ja Akavassa. SAK:ssa kutsumus taitaa olla heikompi. EK:n puolella tuskin on erityistä intoa, kun hallituksen valmistelemat linjaukset pitkälti toteuttavat sen mitä EK toivoo.

Mielenosoituksia ja työnseisauksia tiedetään olevan tulossa. Kuinka laajoiksi ne kasvavat, jää nähtäväksi. Liitoissa ja keskusjärjestöissä ollaan uudessa tilanteessa. Johdolla on iso vastuu tehdä huolellinen analyysi oloissa, jotka ovat hyvin poikkeukselliset ja jossa mahdollisuudet yhteiskuntarauhan vakaviin häiriöihin ovat todelliset. Vakaus on ollut keskeinen kilpailukykytekijä ja myös vetovoimatekijä investoinneille Suomeen. Ymmärtääkö hallitus mitä se on tekemässä, moni kysyy tänä päivänä.

Pallo on nyt järjestöillä. Palkansaajajärjestöjen tulisi ottaa aloite käsiinsä ja kutsua EK rakentamaan yhdessä paketti, joka uskottavalla tavalla ja oikeudenmukaisesti toteuttaisi maan hallituksen tavoitteleman kilpailukyvyn parantamisen. Vielä on mahdollista sopia. Yksi yritys tulisi vielä tehdä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän jennitamminen kuva
Jenni Tamminen

Kovaa kritiikkiä oppositiosta pääministerille. Teimme aiheesta myös uutisen: http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/112786-kova-tylyty...

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Kantola ei koskaan osallistu itse näihin aloittamiinsa keskusteluihin.

Kannattaako siis kenenkään muunkaan?

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Myöskin minua ärsyttävät bloggarit, jotka eivät keskusteluun halua osallistua.
Jumalallista viisauttako he kuvittelevat jakavansa?

Pekka Pylkkönen

Minun on vaikea ymmärtää kuinka AY-liike kehtaa edes puhua sopimusvapaudesta.

Toisekseen jos valtio "rahoittaa tulonsiirron yrityksille" (eli antaa yritysten pitää edes hiukan enemmän tuottamastaan hyvästä) ja yritykset maksavat ne osinkoina ulos niin sitten voikin kysyä että keitä ne omistajat ovat? Noniinpä tietysti. Valtio, eläkerahastot ja kela. Kai se on valtiolle ihan sama että saako se ne rahat veroina vai osinkoina.

Jos joku kuvitteli että osingot jaetaan yksityishenkilöille niin nytpä sitten sivistyi.

Joo, yksi yritys sopii hyvin. Mutta ei mitään kallispalkkaisten liitonmiesten seitsemän vuoden haahuiluja. Johan nuo maksavat järjestöjen neyvottelutkin pullakahveina, palkkoina ja ylityökorvauksina duunareille enemmän kuin kosmeettiset palkanleikkaukset.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

Edelliset hallitukset demareineen karsivat koulutusmenoista. Tänään itkevät kun linjaansa jatketaan.

Käyttäjän JuhaniHirvonen kuva
Juhani Hirvonen

Soini, Stubb ja Sipilä. Ottakaa johtajuus maan asioista. Maamme hallitusmuodon mukaan olette vastuussa laillisesti valitulle eduskunnalle, ettekä työmarkkinajärjestöille.
Päätöksiä on tehtävä.
Käsitykseni mukaan lähinnä SAK:n johto "vatuloi" ja mietti liian pitkään, kannattaako yhteiskuntasopimusneuvotteluja aloittaa; asetti neuvotteluille liikaa ehtoja, mihin asioihin ei ainakaan saa puuttua. Taas sitä ulosmittaamista, otetaan kaikki edut ja "rahat", mitä vaan irti saadaan.

Itsekin olen kuulunut eri liittoihin; onneksi en SAK:n alaisiin liittoihin, koska tämä "jyräämisasenne" ei kuulu omaan ajatusmaailmaani! Järkevästi omien puolien pitäminen kylläkin.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

Verotuksellako sdp:n mielestä pitää kerätä työnantajille kohdistuvat helpotukset. Montako kertaa Kantola on ajatellut maksattaa laskun eläkeläisillä? Haluaisin tietää miksi duunarit pitäisi vapauttaa taas vastuunkannosta. Saavutetuista eduista ei luovuta?

Oikea tulkinta nyt on, että sak maksattaa laskua naisilla, pienipalkkaisilla vuorotyöläisillä, julkisen puolen työntekijöillä jne. Vaihtoehtona oli pieni työajan pidennys joka ei olisi rokottanut kenenkään tilipussia, mutta sak ja sdp tyrmäsi ehdotuksen.

Käyttäjän KaleviOnnela kuva
Kalevi Onnela

"Palkansaajajärjestöjen tulisi ottaa aloite käsiinsä ja kutsua EK rakentamaan yhdessä paketti, joka uskottavalla tavalla ja oikeudenmukaisesti toteuttaisi maan hallituksen tavoitteleman kilpailukyvyn parantamisen."

Tämä olisi avain uhkaavan takalukon aukaisemiseen. Jos kilpailukyvyn remontti kumpuaisi järjestöistä, pelastaisivat ne samalla paikkansa historiassa ja arvostuksen kansalaisten silmissä.

Hallitus ja eduskunta palautettaisiin normaalehin hommiinsa.

Raimo Karppinen

Ilkka Kantola kysyy: "Mikä takaa sen, että yrityksille säästyvä rahaa synnyttää uusia työpaikkoja eikä valu osinkoina omistajien taskuun?"

Varmaan se sama takuutus, jonka demarit ja vasemmistoliitto laskivat dynaamisiksi vaikutuksiksi, kun laskivat yhteisöveroa viime vaalikaudella.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Vaikka en ole ay-ekspertti, minulle on kuitenkin muodostunut mielipide, että ay-liikettä ja demareita ei ole koskaan kiinnostanut mikään muu näkökulma, kuin duunareitten erilaisten etuisuuksien sementoiminen niin, että saavutetusta edusta ei koskaan luovuta ja porvarit ovat aina väärässä ja pahoja.

Käyttäjän JuhaniHirvonen kuva
Juhani Hirvonen

Juuri näin! Eikä voi ajatellakkaan, että ajateltaisiin yhteiskuntaa kokonaisena ja toimivana järjestelmänä, joka "käyttönimeltään" kansantalous!
Hallituksen budjetti on siitä yksi osa; erilaisilla veroilla ja maksuilla pyritään pyörittämään esim. koulutusta esikoulusta lähtien, terveydenhuolto täytyy hoitaa, esimerkkejä, jotka jokainen tietää, löytyy runsaasti.
Koska emme elä vain kaupankäynnillä ja palveluilla Suomen sisällä, täytyy myös hintakilpailukykyä löytyä. jotta pärjäämme. Palkkakustannukset ovat monella alalla se merkittävin kuluerä, joten vaikutus on suuri tuotteen ulosmyyntihinnassa, joka vaikuttaa taas tuotteen menekkiin myytäessä.
Täytyy muistaa myös ne osingot; isommat yhtiöt ovat käytännössä kaikki julkisessa pörssissä noteerattuja, jokainen voi ostaa ja saada tuloja.....

Toimituksen poiminnat