Yle tarvitsee viisasta omistajapolitiikkaa

Yleisradion omistajan näyttää olevan mahdotonta toimia pitkäjänteisesti omistajapolitiikassaan. Viime vaalikaudella saavutettu yksimielisyys Ylen tehtävästä ja rahoituksesta alkoi murentua hetimmiten. Eduskuntapuolueiden sopima rahoitusmalli, laki rahoituksen tasosta ja sen kehityksestä, joutui uudelleen arvioinnin kohteeksi miltei heti lakien voimaantulon jälkeen. Vaatimukset tuoreessa laissa sovitun indeksin jäädyttämisestä torjuttiin eduskunnassa ensimmäisenä vuotena, mutta jo toisena eduskunta päätti ”kertaluonteisesta” indeksin jäädytyksestä. Yleisen kustannustason noustessa tämä merkitsi Ylen rahoituksen heikentämistä.

Indeksileikkauksen vaikutus rahoituksen tasoon ei ollut dramaattinen. Yle sopeutti toimintaansa. Käytännössä indeksijäädytyksen vaikutukset toiminnan sopeuttamiseen hukkuivat yhtiön muiden, tätä paljon suurempien toiminnallisten muutosten sekaan. Kun yhtiössä viime vuonna toteutettiin runsaan tuhannen hengen yt-neuvottelut, oli indeksin jäädyttämisellä suhteellisen pieni osuus tässä kokonaisuudessa.

Yleisradion aseman heikentämiseen kohdistuvat vaatimukset nousevat pääosin kaupallisen median ahdingosta. Ylen rahoitusasemaa vahvistanut uudistus osui aikaan, jolloin kaupallisen median vaikeudet ovat jyrkästi lisääntyneet. Vaikeuksien syynä ei ole Yleisradio kehittyvine palveluineen vaan muut toimintaympäristön rajut muutokset. Näitä ovat informaation digitalisaatio, uudet teknologiat informaation jakelussa sekä kansainvälisten ohjelmisto- ja viihdejättien tuleminen suomalaisen yleisön saataville. Kaupallisen, mainosmarkkinoista rahoituksensa saavan median korpivaellusta synkentää Suomen yllä makaava talouden taantuma. Kuluttajat ovat varovaisia ja yritysten mainosbudjetit pienenevät.

Ylen rahoitusaseman heikentämisvaatimuksen ohella on esitetty äänekkäitä vaatimuksia siitä, että Ylen tehtävä pitäisi määritellä uudelleen. On väitetty, että Ylen tehtävästä ei ollenkaan keskusteltu, kun lainsäädäntöä viimeksi uudistettiin. Tosiasiassa Ylen tehtävästä keskusteltiin ja sitä laajennettiin niin, että lasten ohella nuoret mainitaan erityisenä kohderyhmänä. Yleä on syytetty siitä, että se tarjotessaan viihdesisältöjä tulee kaupallisen median tontille. Tässä kritiikissä Ylen haluttaisiin olevan vain kaupallista mediaa täydentävä mediayhtiö, jonka tehtävänä olisi tuottaa ja jakaa sellaisia sisältöjä, joita kaupallisen median ei kannata jakaa. Jakelun osalta on esitetty vaatimuksia, että Ylen tulisi pitäytyä lineaarisessa TV- ja radiojakelussa ja pysyä poissa nettijakelusta.

 

Juha Sipilän hallitus tullee asettamaan parlamentaarisen työryhmän pohtimaan Yleisradion asemaa ja tehtävää. Hyvää tässä on, että työryhmä on parlamentaarinen. Suomessa on kaikki syyt varjella sitä, että Yle on eduskunnan ja viimekädessä kansalaisten mediayhtiö eikä kulloisenkin hallituksen media. Yleä koskevat ratkaisut on tehtävä kaikkien eduskuntapuolueitten yhteisillä päätöksillä.

Yleisradiolaki ilmaisee eduskunnan kannan siihen, mikä on Yleisradion tehtävä. Ylen hallintoneuvoston tuoreessa kertomuksessa tehtävä kuvataan näin. ”Yleisradion tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkisen palvelun sisältöpalveluja voidaan tarjota yleisissä viestintäverkoissa valtakunnallisesti ja alueellisesti.” Tehtävää täsmennetään sisältöjen osalta näin: ”Julkisen palvelun yleisradiotoiminnan keskeisin tehtävä on tukea kansanvaltaa, demokratiaa ja sananvapautta, vahvistaa kansallista ja alueellista kulttuuria sekä huomioida tarjonnassa myös erityisryhmien ja vähemmistöjen tarpeet. Kaupallisista toimijoista poiketen Ylellä on myös tehtäviä, jotka laajassa ja harvaanasutussa maassa eivät olisi kaupallisesti kannattavia.” Ylen tehtävänmäärittelyä ohjaa myös EU:” Euroopan Unionin hyväksymien periaatteiden mukaisesti julkisen palvelun yleisradiotoiminnan tulee vastata yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin.”

En usko, että poliitikkojen on mielekästä tai ainakaan helppoa ryhtyä tämän täsmällisemmin määrittelemään Ylen tehtävää. Omasta roolistaan käsin Ylen hallintoneuvosto on korostanut Ylen alueellisen toiminnan merkitystä demokratialle ja Ylen sivistystehtävää. Eduskunnan valitsema hallintoneuvosto ei ole toiminut ohjelmaneuvostona, joka määrittelisi, minkälainen viihde on Ylelle sopivaa, eikä tällainen rooli myöskään sovi millekään parlamentaariselle työryhmälle.

Uusi Yle-veroon perustuva rahoitusmalli näkyy Ylen strategiassa entistä selkeämmin tavoitteena uudistua ohjelmistossa ja jakelussa siten siitä, että jokainen Yle-veron maksaja löytää Ylen sisällöistä jotain itseä kiinnostavaa ja itselleen merkityksellistä. Yhtiössä katsotaan, että lakiin perustuvan, erillisen Yle-veron legitimiteetti edellyttää, että jokainen saa vastinetta verorahoilleen. Ylen tehtävän voimakas rajaaminen omistajan toimesta johtaisi todennäköisesti siihen, että tästä tavoitteesta jouduttaisiin luopumaan.

 

Kun parlamentaarinen Ylen tehtävää arvioiva työryhmä aloittaa, olisi aluksi hyvä määritellä, mikä on se ongelma, jota yritetään ratkaista. Onko ongelman ratkaisemiseen jotain muita, helpompia ja selkeämpiä keinoja kuin Ylen tehtävän tarkempi määrittely poliitikkojen voimin? Jos halutaan jatkaa rahoituksen supistamista, tulisi siinäkin harkinnassa lausua julki se, mitä ongelmaa mahdollisilla uusilla linjauksilla pyritään ratkaisemaan. Harkinnassa ei tule unohtaa isoa kuvaa, sitä jossa kansainvälinen informaatiojakelu ja viihde vahvistavat otetta suomalaisista yleisöistä ja meidän vastuumme kotimaisten sisältöjen ja Suomessa tuotetun informaation ja kulttuurin jakelusta kasvaa.

ilkkatapani
Sosialidemokraatit Turku
Ehdolla eduskuntavaaleissa

ex-kansanedustaja. teologian tohtori. ex-piispa, eläkkeellä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu