Kantolalta

EU kykenee puolustamaan arvojaan

Komission puheenjohtaja Juncker tuli sitten esittäneeksi, että EU tarvitsee oman armeijan puolustamaan eurooppalaisia arvoja. Taustatekijäksi tällaiselle tarpeelle Juncker mainitsi Venäjän viimeaikaisen toiminnan.

Ajatus on sinänsä ymmärrettävä. Venäjä on toiminnallaan Ukrainassa, ensin Krimillä ja nyt Itä-Ukrainassa loukannut sekä eurooppalaisia arvoja että kansainvälisiä sopimuksia. Tänään tulleen tiedon mukaan Venäjän johto on myöntänyt avoimesti, että Krimin siirtäminen osaksi Venäjää oli suunniteltu ja harkittu teko. Venäjä toteutti Krimin ”palauttamisessa” kuten se itse operaatiota nimittää, omia kansallisia arvojaan. Härskiä toimintaa.

EU on jäsenvaltioidensa yhteisellä äänellä tuominnut Venäjän toimet. Lisäksi se on kohdistanut erinäisiä pakotetoimia Venäjään. Näin tehdessään EU on puolustanut omia arvojaan.

Tähän saakka kaikki on ilmeistä. Mutta kun Juncker puhuu EU:n yhteisen armeijan perustamisesta arvoja puolustamaan, herää kysymys, miksi tällainen perustelu.

Armeijoita ja niiden toimia on kautta vuosisatojen perusteltu valtioiden ja kansojen tai muiden yhteisöjen arvojen puolustamisella. Myös hyökkäys- ja valloitussotia on perusteltu arvojen puolustamisella silloin kun jokin toisenlaista arvomaailmaa edustava valta alkaa jossain voimistua. Ristiretkien merkeissä käydyt sodat ja erilaiset kristinuskon eri suuntien väliset veriset konfliktit perustuivat nekin käsitykseen että arvojen puolustamiseen tarvitaan aseita.

Arvoilla on merkitystä käytännön elämän kannalta. Venäjän johdon nykyretoriikassa otetaan selkeästi etäisyyttä läntisen maailman, mm. Euroopan elämäntavassa ilmeneviin arvoihin. Lännen sanotaan edustavan arvoliberaaliudessaan moraaliltaan rappeutuvaa maailmaa. Tässä tulkinnassa kansojen ja yksilöiden ryhdikkyys ja voima nojaavat konservatiiviseen arvomaailmaan. Lännen arvoliberaalille maailmalle on ominaista yksilön ihmisoikeuksien ja sananvapauden korostaminen. Korostus näkyy sekä puheen tasolla että oikeusvaltiorakenteiden vahvuudessa.

Ääri-islamistinen Isil liike edustaa sekin omaa arvomaailmaansa. Muuta maailmaa järkyttävät teloitusvideot havainnollistavat Isilin harkittua valmiutta tappaa viattomia siviilejä oman autoritääriseen valtaan perustuvan valtionsa rakentamistyössä. Yksilöllä ei ole mitään ihmisarvoa, ei edes niillä, jotka jostain syystä ovat lähteneet etsimään itselleen turvaa Isilin piiristä.

Tarvitseeko EU armeijan puolustamaan omia arvojaan? Ensimmäiseksi pitäisi varmistua siitä, että EU:lla on riittävän yhteinen käsitys sen arvoista. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU:lla on vielä paljon opittavaa yhteisen äänen löytämisessä. Suhtautuminen Venäjään Ukrainan kriisissä on ollut kova harjoitus EU:lle. Siinä harjoituksessa on kohtalaisen hyvin löydetty yhteinen ääni. Tämä ei silti todista, että EU:n arvot kaikessa olisivat yhteisiä. Unkari on hyvä ikävä esimerkki EU:n jäsenvaltiosta, joka ottaa etäisyyttä EU:n arvoihin. Millaiseen arvojen puolustamiseen Unkari olisi valmis EU:n armeijan voimin?

Komission puheenjohtaja Juncker toivoo yhteistä armeijaa siksi, että jospa sen avulla EU löytäisi itselleen selkeämmin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja uskottavan sellaisen. Mielestäni järjestys on väärä. Ensin tulisi olla yhteinen tahto. Vasta sen jälkeen yhteinen armeija. En halua että kenraalit sanovat mitä EU:n tulee tavoitella ja tahtoa.

Ei nykyinen EU ole vailla puolustuskykyä. Valtaosa jäsenmaista kuuluu sotilasliitto Natoon. Niillä, jotka eivät ole Naton jäseniä, on omaa kansallista puolustuskykyään, josta ne huolehtivat voimavarojensa mukaan. Toki puolustussodan koordinointi hajanaisessa yhteisössä olisi haasteellista verrattuna Yhdysvaltain liittovaltion armeijan toimintakykyyn ja organisaatioon.

Jos jossain Euroopan tulevassa historiassa päädytään EU:n liittovaltioon, silloin kysymys yhteisestä armeijasta nousee luontevasti harkittavaksi. Nyt ollaan kaukana liittovaltiosta ja olisi outoa edetä liittovaltiorakenteeseen armeija edellä.

 

Eurooppalaiset arvot ovat puolustamisen arvoisia. Niiden puolustamiseen ei tarvita EU:n yhteistä armeijaa. Tärkeätä on huolehtia omalla lainsäädännöllä demokratian, oikeusvaltion, riippumattoman median, sananvapauden, kehittyvän talouden ja työllisyyden, laadukkaan koulutuksen ja kattavan sosiaaliturvan ja palvelujen säilymisestä Euroopassa. Eurooppalainen ymmärrys demokratiasta asettaa rajat pääoman ja markkinavoimien ylivallalle. Huolehtiessamme näistä vahvuuksistamme varmistamme, että eurooppalaiset arvot jatkavat voittokulkuaan ja osoittavat toimivuutensa vakaan yhteiskunnan ja kansalaisten hyvän elämän perustana. Ei Venäjä eikä Isil kykene tarjoamaan pidemmällä tähtäimellä mitään vastaavaa omien arvojensa pohjalta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kyllä EU:n oma armeija on ajatuksena hyvä, mutta asiana vasta juhlapuheasteella. Toteutusta odotellessa Suomen pitää ratkaista puolustuksensa itse. Ihan ensimmäiseksi voimme korottaa puolustusvoimien määrärahoja, jotta kalusto- ja koulutusvaje saadaan korjattua.

Siinä sivussa voi harjoitella yhteistyötä Ruotsin kanssa, mutta siitä ei pidä liikoja odotella. Kysymykseen tulevat ensisijaisesti yhteistyössä tehtävät kalustohankinnat ja Itämeren alueen valvonta. Kalustoa pitää uudistaa kokonaisuutena.

Mielestäni kiireellisimpiä hankintoja ovat lento- ja merikalusto sekä panssaroidut ajoneuvot. Uusittava on myös tavanomaista aseistusta. Vahinko, että Suomi hylkäsi maamiinat. Ei niihin täällä siviilejä ole kuollut eikä haavoittunut. Ne olisivat erinomainen torjunta-ase.

Tämän ohella pitää valmistella NATOn jäsenyyttä. Se on tarpeellinen turvallisuuslisä, mutta siihen on suhtauduttu kuin entisen miehen katon korjuuseen. Sateella ei voi korjata ja poudalla katto ei vuoda, joten korjaamatta jää.

Toimituksen poiminnat